Pieni suuri karhunkierros

Tänä kesänä korona laittoi monilla kesälomasuunnitelmat uusiksi ja loi mahdollisuuden tutustua ja matkata täällä koti Suomessa. Ja hyvä niin, nimittäin voi kuinka upea maa meillä onkaan! Erityisesti luontokohteet ja retkeilyreitit tuntuvat olevan juuri nyt in ja tämän trendin kyytiin hyppäsin minäkin innoissani.

Pakko tunnustaa heti alkuun, että olen itse hävettävän vähän Suomessa matkustellut. Tähän tulee kuitenkin ehdottomasti muutos ja jatkossa haluankin tutustua Suomen kohteisiin enemmän.

Viime kuukausina sosiaalinen mediani on täyttynyt mitä upeimmista maisemista ja kohteista ja mielenkiintohan siinä itsellänikin heräsi. Mahdollisuuksia upeisiin vaellusreitteihin löytyy toki ympäri Suomea, meidän kohteeksemme valikoitui kuitenkin Kuusamo ja Pieni karhunkierros. Se istui sopivasti hieman tiukkaan aikatauluumme ja oli helposti toteutettavissa.

Oulangan kansallispuistossa sijaitseva Pieni karhunkierros on Suomen suosituin retkeilyreitti. Kävijämäärät ovat lisääntyneet vuosi vuodelta ja, erityisesti tänä vuonna, se on ollut retkeilijöiden suosiossa. Yksin ei kierroksella tarvinnut olla, mutta varsinainen “ruuhkakaan” ei haitannut. Reitti on helppokulkuinen ja sopii noviisillekin patikoijalle. Portaita tulee reitin varrella jonkin verran, mutta pääsääntöisesti kulkemaan pääsee helposti polkua pitkin. Korkeanpaikankammoinen matkaseurani kauhisteli etukäteen reitin korkeita riippusiltoja, mutta totesi kierroksen jälkeen, etteivät tukevat sillat tuntuneet liian jännittäviltä. Näillä perustiedoilla ja reppu täynnä eväitä lähdimme siis tälle 12km seikkailulle.

Reitti alkaa Juumasta ja päättyy Juumaan. Ensin kuljetaan noin 1,5km matka Myllykoskelle, jossa on vanhasta myllystä tehty autiotupa. Lenkin kierrettyään matka päätyy takaisin Myllykoskelle, josta vielä sama 1,5km matka takaisin Juumaan. Kevyempänä versiona esimerkiksi lapsiperheille voisi toimia tämä noin 3km lenkki Juumasta Myllykoskelle ja takaisin. Me ajattelimme palata tarkastelemaan Myllykosken kuohuja seuraavan kerran ehkäpä talvella. 

Myllykoskelta alkavaa looppia voi lähteä kiertämään joko myötä- tai vastapäivään. Me kiersimme myötäpäivään, jolloin reitin korkeimmalle kohdalle Kallioportille kapuaminen tapahtuu mukavan loivasti ja pikkuhiljaa. Vaihtoehtoisesti vastapäivään kulkiessa edessä on 252 rappusen ja noin 100 metrin kapuaminen ylös.

Pyöreälammella pidimme ensimmäisen evästauon. Nuotiopaikalla katselimme tyyntä lammenpintaa ja herkuttelimme jo ensimmäisillä eväsleivillä. Seesteisen tunnelman keskeytti iso molskaus – muutamat rohkeat uskaltautuivat hieman koleassa elokuisessä säässä pulahdukselle. Uintimahdollisuus löytyy siis ainakin täältä.

Matkaa jatkettiin kohti reitin korkeinta kohtaa – Kallioporttia. Jälleen “lievästi” korkeanpaikankammoinen matkaseurani kiitteli kunnon aidattua näköalatasannetta, jolta jopa hän kuikuili levollisena maisemia. Kallioportin huikeat maisemat olivat yksi reitin suosikkikohdistani. Reunalla seistessä ei voinut kuin ihmetellä ja ihastella maisemia. Seuraavaksi laskeuduttiin ne kuuluisat 252 porrasta alaspäin laaksoon. Kiittelimme itseämme reittisuunnan valinnasta, jotta näitä ei tarvinnut ylöspäin tarpoa. 

Taukopaikkoja on matkan varrella tasaisesti noin parin kilometrin välein. Harrisuvannolla väkeä riitti melko paljon, joten jatkoimme tässä vaiheessa suosiolla matkaa eteenpäin. Nuotiopaikkoja Harrisuvannolla on kuitenkin kolme, joten tulen ääreen mahtuu useampi. Täältä matkaa jatkaessamme pientä retkikuntaamme johdatti hetken aikaa poro, jota seurasimme luottavaisina suunnasta. Pieni karhunkierros kulkee muuten hetken yhtä matkaa isoveljensä Karhunkierroksen kanssa. Reitit ovat selkeästi merkityt, mutta kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei väärä käännös tee reissusta aiottua pidempää. 

Reitin viimeiselle taukopaikalle, Siilastuvalle, kiirehdimme vauhdilla sadekuuron yllättäessä. Ison katoksen alla mahtui hyvin pitämään sadetta ja kuivattelemaan tulen äärellä. Viimeiset eväät nassuun ja kohti loppurutistusta.

Viimeinen rutistus takaisin Myllykoskelle ja sieltä takaisin Juumaan. Reitistä jäi itselleni ainakin todella hyvä fiilis ja lähtisin ehdottomasti vielä uudestaankin sen kiertämään. Aikaa koko kierrokseen meillä taisi kulua noin 4 tuntia, mutta suosittelen varaamaan kierrokselle reilusti aikaa. Näin voi rauhassa pysähdellä evästauoille, ehkä uimaan, tai ihan vaan ihastelemaan maisemia. Kliseisesti voisi sanoa, että ei se päämäärä vaan se matka.

Verrattaen lyhyeen 12 kilometrin matkaan mahtuu sitäkin enemmän upeita ja vaihtelevia maisemia – kuohuvia koskia, suomaisemaa, tyyntä lammenpintaa, vaikuttavia kanjoneita, polkua ja pitkospuita sekä kaunista korpimetsää. Juuri reitin monipuolisuus tekee siitä mielestäni loistavan kohteen jokaiselle. Maisemat vakuuttavat varmasti jokaisen reippailijan vauvasta vaariin.

Share on facebook
Share on pinterest
Share on twitter

Lue myös

Moikka, oon Enni!

Levoton sielu, jota uudet seikkilut ja kokemukset vetävät maailmalle yhä uudestaan. Mulle matkustaminen on perhosia mahanpohjassa, uusia makuja, kokemuksia sekä tarinoita joita jakaa. Parasta matkustamisessa ovat hetket, jotka saavat ajan pysähtymään, ja ihmiset, joiden kanssa aika kuluu aivan liian nopeasti.

Viimeisimmät