Koronteeni – Karanteenissa paratiisisaarella

Niin kuin lähes kaikki, myös me elämme tällä hetkellä karanteenissa. Karanteeniaika yhdistää meitä kaikkia ja riippumatta siitä, missä olet, olettaisin karanteenielämän koostuvan suht samanlaisista asioista. Me olemme eristyksissä Koh Lantan saarella Thaimaassa ja halusinkin jakaa omia kokemuksiani siitä, millaista on elämä karanteenissa paratiisisaarella.

Meillä on kaikki tällä hetkellä hyvin ja olemme tyytyväisiä valintaamme asettua juuri Koh Lantalle. Tilanne Thaimaassa elää kuitenkin kokoajan ja uusia rajoituksia sekä infoja tulee päivittäin. Maaliskuun alussa, kun tilanne suuressa osaa maailmaa oli vielä melko rauhallinen, lensimme Intiaan. Tarkoituksena oli kiertää Intiaa noin kuukauden verran ja sitten jatkaa matkaa Sri Lankaan. Noh, toisin kävi.

Koko homma alkoi kaatua päälle aika vauhdilla siinä maaliskuun alkupuolella. Joka suunnasta alkoi tulla ristiriitaista infoa; “Intia sulkee rajat”, “Kaikkien turistien viisumit perutaan”, “Tämä ja tuo lentoyhtiöt lopettavat lentämisen”. Siinä hullunmyllyssä oli vaikea erottaa, mikä oli totta ja mikä ei. Mikä tilanne todellisuudessa on?

Päätimme melko nopeasti kuitenkin, että jos maat sulkevat rajojaan, emme haluaisi jäädä Intiaan jumiin. Lentomme Sri Lankaan oli lentoyhtiön toimesta tässä vaiheessa jo peruttu, joten olimme “vapaita” bookkaamaan uudet lennot pois Intiasta. Tässä vaiheessa kysymys kuului; jäädäkö Aasiaan vai palata Eurooppaan…

Päätökseemme vaikutti niin moni asia, enkä ihan vieläkään ole varma, että teimmekö oikean päätöksen, joten en kaikkia syitä tähän listaa. Tilanne Euroopassa ei tuossa vaiheessa vaikuttanut kovinkaan lupaavalta ja virus oli lähtenyt leviämään vauhdilla. Poikaystävälläni ja minulla ei tällä hetkellä ole pysyvää asuntoa, joten Eurooppaan paluu olisi tarkoittanut punkkaamista joko minun vanhempieni luona Suomessa tai hänen vanhempiensa luona Hollannissa. Lisäksi Suomi sulki rajansa jo 19. maaliskuuta, jolloin myös sulkeutui mahdollisuus palata Suomeen yhdessä. Emme halunneet ottaa riskiä, että kuljettaisimme viruksen mukanamme perheidemme luo, joten vaihtoehtonamme oli valita maa, missä voisimme asettua yhdessä aloillemme odottamaan tilanteen rauhoittumista. 

Näin päädyimme siis keskeyttämään Intian seikkailut ja varaamaan lennon Jaipurista Bangkokiin. Nuo 48 tuntia ennen lentoa olivat ehkä elämäni stressaavimmat. Pelko siitä, että tilanne ehtisi muuttua ennen kuin pääsisimme Thaimaahan pyöri mielessäni jatkuvasti. Mitä jos Thaimaa muuttaa maahantulorajoituksiaan? Mitä jos lentomme perutaan? 

Hyvin vähillä unilla ja stressaantuneina pääsimme kuitenkin lopulta Thaimaahan. Oletimme, että passintarkastuksessa meitä odottaisi tiukka kuulustelu siitä missä olemme viime aikoina matkustelleet. Todellisuudessa pääsimme todella vaivattomasti ja ilman mitään kummempia kysymyksiä sisään Thaimaahan. 

Koh Lantalle päästyämme huokaisin helpotuksesta. Vihdoin voisimme asettua aloilleen ja rauhoittua. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin aika toisenlainen. Ensin kamppailimme viisumeiden kanssa. Turistiviisumia pystyy melko helposti pidentämään kerran, mutta 30 extra päivää ei luultavasti tässä tilanteessa riittäisi. Tällä hetkellä Thaimaan hallitus näyttäisi myöntävän jokaiselle maassa olevalle turistille lisäaikaa viisumiin automaattisesti. Seuraamme kuitenkin tilanteen kehittymistä koko ajan.

Moni ystäväni on kateellisena huokaillut Suomen sateissa, että “ollapa paratiisisaarella”. “Vitsit, että olette onnekkaita, että saatte elää karanteenielämää siellä.” Ja ihan totta, valitsimme Thaimaan auringon ja lämmön Suomen sateiden ja kevään sijaan. Karanteeni ja eristäytyminen tarkoittavat kuitenkin täällä ihan samaa kuin kaikkialla muuallakin. Vietämme suuren osan päivästä sisällä ja vältämme kaikkea turhaa kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. 

Päivämme koostuvat muun muassa kirjoista, elokuvista, auringolaskuista, joogasta, treenaamisesta, makoilusta, kokkailusta ja vähän työskentelystäkin. Siitä olen kiitollinen, että voin nauttia auringonlaskut omalla terassillani ja ainakin vielä toistaiseksi kävelyt rannalle ovat mahdollisia.

Thaimaan hallitus on ottanut kuitenkin melko tiukan linjan tilanteen suhteen ja uusia rajoituksia tulee päivittäin. Ihmiset eivät saa liikkua kotiensa ulkopuolella klo 22 ja 04 välillä lainkaan. Saari on suljettu liikenteeltä niin, että poistumaan pääsee käytännössä vain lentokentälle. Ravintolat saavan pysyä auki, mutta vain take away on mahdollista. Turistit eivät saa enää vuokrata skoottereita tai ajaa skoottereilla ollenkaan. Tämä on vaikeuttanut monien liikkumista ja esimerkiksi ruokakauppaan pääseminen on tällä hetkellä iso kysymysmerkki.

Poliisia pidetään todella korkeassa arvossa Thaimaassa ja erityisesti turistina on turha lähteä poliisin kanssa kinaamaan. Tuntuu kuitenkin hölmöltä, että turistit eivät saa liikkua skoottereilla, mutta minkäs teet…

Asuntomme lähellä on yksi ravintola, josta käymme päivittäin hakemassa ruokaa. Massaman curry alkaa näin monen viikon jälkeen jo hieman tökkimään, mutta ainakin ruokaa vielä saa. Ruokakauppoja, siinä muodossa mihin Suomessa olemme tottuneet, ei Thaimaassa oikein ole. Käymme paikallisilla vihannesmarkkinoilla hankkimassa tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja muita tarvikkeita, joista kokata. Enpä olisi uskonut, että voisin näin ikävöidä Citymarketia…

Karanteeniaika vaikuttaa varmasti jokaiseen eri tavoin. Minulle on ollut hieman vaikeaa löytää hyvä flow päivään. Päiviä on hankala rytmittää ja kaikki tuntuu vähän samanlaiselta mössöltä ilman kunnon aikatauluja. Tuotteliaisuus on päivittäin enemmän tai vähemmän haastavaa, mutta olen huomannut, että minulle auttaa aikaisin herääminen ja rutiineista kiinni pitäminen. Vaikka voisin nukkua niin pitkään kuin huvittaa, pyrin heräämään suht aikaisin ja aloittamaan päivän esimerkiksi treenillä tai pienellä kävelylenkillä. Näin päivän saa hyvin startattua, eikä se mene kokonaan makoiluksi. Olen kuitenkin myös antanut itselleni luvan makoilla ja katsoa liian monta jaksoa Frendejä putkeen jos siltä on tuntunut. Muista olla itsellesi armollinen.

Niin kuin varmasti moni muukin, myös minä pohdin miltä tulevaisuus näyttää. Mitä tapahtuu kun tämä kaikki on ohi? Kauanko poikkeustila kestää? Voiko tästä enää palata “normaaliin”? Tällä hetkellä en osaa sanoa tulevaisuuden suunnitelmista sen enempää kuin moni muukaan. Suomen rajat ovat ja pysyvät kiinni mitä luultavammin vielä hyvän tovin. Hollantilaisella poikaystävälläni ei siis ole mahdollisuutta ylittää rajaa Suomeen ja näin kesäsuunnitelmamme Suomessa ainakin viivästyvät, elleivät peruunnu kokonaan. 

Mielessä pyörii paljon kysymyksiä ja vähän vastauksia. Epävarmuus on ehdottomasti asia, johon on täytynyt kuluneiden viikkojen aikana totutella. Sisällä pyörii koko ajan tunne, ettei oikein voi istua alas ja rauhoittua. Tilanne muuttuu jatkuvasti ja se mikä on tänään normi, ei ehkä huomenna enää pidä paikkaansa. Toki tässä tilanteessa on vähän pakostakin oppinut sietämään epävarmuutta ja elämään sen kanssa. Se, millainen maailma meitä odottaa toisella puolella jää nähtäväksi.

Share on facebook
Share on pinterest
Share on twitter

Lue myös

Moikka, oon Enni!

Levoton sielu, jota uudet seikkilut ja kokemukset vetävät maailmalle yhä uudestaan. Mulle matkustaminen on perhosia mahanpohjassa, uusia makuja, kokemuksia sekä tarinoita joita jakaa. Parasta matkustamisessa ovat hetket, jotka saavat ajan pysähtymään, ja ihmiset, joiden kanssa aika kuluu aivan liian nopeasti.

Viimeisimmät