Croissantin tuoksua ja tungosta – Kokemuksia Ranskasta

Tänä sateisena lokakuun torstaina on mielestäni hyvä hetki palata hetkeksi menneen kesän kuumimpaan viikoon, jonka vietimme Ranskassa perheen ja ystävien kanssa. Majoituimme ystävien luona suloisessa Maisons-Laffittessa, joka on yksi Pariisin lähiöistä. Viikkoon kuului hellettä, paljon hyvää ruokaa ja viiniä sekä muutama päiväreissu Pariisiin. 

Pariisiin ajaa Amsterdamista noin reilussa viidessä tunnissa ja samalla saa ihastella maisemia Belgian läpi ajettaessa ja Ranskan maaseudulta. Meidän matkamme sujui välttämättömiä pysähdyksiä lukuunottamatta mahdollisimman rivakasti; lähes 40 asteisen polttavan auringon alla, automme ilmastointi joutui nöyrtymään ja halusimme vain perille mahdollisimman nopeasti.

Ranskassa kun kerran oltiin, niin tietysti söimme myös ranskalaiseen tapaan – paljon ja pitkän kaavan mukaan. Illallinen aloitetaan jo hyvissä ajoissa aperatiiveillä, eli lasillisilla (tai muutamilla) hyvää rosee viiniä sekä pienillä naposteltavilla. Itse illallisen jälkeen täytetään vielä pöytä uudestaan leivillä ja juustoilla sekä tietysti juodaan vähän lisää viiniä. Lopuksi vielä ehkä mansikkaleivokset jos kenenkään napa enää vetää. Kun on viikon aikana syönyt oman painonsa edestä leipää ja juustoa, voi reissun todeta hyvillä mielin onnistuneeksi.

Pariisi on ehkä maailman romantisoiduimpia kohteita. Sitä kuvittelee tupsahtavansa keskelle tuoreen croissantin tuoksuista kaupunkia. Ohi vilistää pelkästään tyylikkäitä pariisittaria baskerit päässä ja joku laulaa just sulle rakkauslaulua pieneltä ranskalaiselta parvekkeelta. Samalla kun nautit tietenkin kadun varrella täydellistä kuppia cappuccinoa ja pientä macaron leivosta. 

On hyvä muistaa, että Pariisi on kuitenkin suukaupunki. Ja minkä tahansa suurkaupungin tavoin, myös sillä on ruma puolensa; romanttisen näkymän Eiffel tornille jaat partnerisi lisäksi ison turistilauman kanssa, kaupunki välillä on ruuhkaisa ja meluisa, eikä kadulla vastaan tuleva paikallinen ehkä spontaanisti tunnustakaan sinulle rakkauttaan vaan saattaa tylysti tuupata vähän ohi mennessään. Siis mitä??

Kumpaan suuntaan minun kokemukseni sitten tällä vaa’alla painottuivat? Noh, tällaiselle realistiselle piiloromantikolle kokemus oli hieman molempia. Mitä enemmän maailmalla on reissanut, on oppinut realisoimaan odotuksiaan. Tiedostaa, että todellisuus ei ehkä täysin välity täydellisistä intakuvista ja osaa suhteuttaa näin odotuksiaan. Näin myös Pariisin suhteen. Pessimisti ei pety heh heh. 

Pieni romantikko minussa kuitenkin antaa myös luvan pistää välillä vaaleanpunaiset lasit silmille ja nauttia niistä kliseisistäkin puolista. Sillä onhan Pariisi romanttinen – arkkitehtuuri ja kaupungin tunnelma henkivät romantiikkaa. 

Elokuu on Ranskassa loma-aikaa ja näin liikkeellä oli paljon paikallisia turisteja. Vaikka kansainvälisiä turisteja olikin vähemmän, oli väkeä silti melko paljon. Lämmin sää houkutteli ihmiset ulos piknikeille ja nauttimaan säästä. 

Yleensä välttelen niitä kaikkein suosituimpia turistikohteita. Niitä joihin ensin jonotat pitkään ja maksat itsesi kipeäksi, jotta pääset tönittäväksi tungokseen. Jo ennen Pariisiin saapumista päätimme kuitenkin, että ainakin Louvren ja Versaillesin haluaisimme kokea. (toiveikkaana myös ajattelin, että ehkä näin korona-aikaan näissä välttäisi suurimmat turistilaumat – turha luulo…) Erityisesti, kun juuri esimerkiksi Louvre ja Versailles ovat alle 26-vuotiaille EU:n kansalaisille ilmaisia, niin ehdottomasti halusin näissä käydä.

Näitä muutamaa nähtävyyttä lukuunottamatta vietimme päivämme Pariisissa melko rennosti ilman suunnitelmia. Kuljeskelimme loputtomasti postikorttimaisia katuja pitkin ja vaan ihastelimme arkkitehtuuria ja kaupungin tunnelmaa. Tasaisin väliajoin pysähdyimme johonkin pieneen kahvilaan kupille cappucinoa tai lasilliselle viiniä. Juuri tällä tavalla itse tykkään tutustua uuteen kaupunkiin. Päämäärättömästi kuljeskellen törmää usein johonkin yllättävään. Tällä tavoin koen myös, että löytää ne söpöimmät kahvipaikat ja parhaimmat ravintolat.

Tasapainoksi suurkaupungin vilinälle, vietimme muutaman päivän ihan vain rentoutuen Maisons-Laffittesin kaupungissa. Istuskelimme puutarhassa ja viilensimme itseämme nauttimalla kylmiä juomia, söimme aivan liikaa leipää ja juustoa, käperryimme katsomaan elokuvia ukkoskuuron yllättäessä ja vietimme aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ihanan viikon jälkeen oli kuitenkin aika jättää ranskalainen unelmaelämä taakse ja palata takaisin Amsterdamiin.

Share on facebook
Share on pinterest
Share on twitter

Lue myös

Moikka, oon Enni!

Levoton sielu, jota uudet seikkilut ja kokemukset vetävät maailmalle yhä uudestaan. Mulle matkustaminen on perhosia mahanpohjassa, uusia makuja, kokemuksia sekä tarinoita joita jakaa. Parasta matkustamisessa ovat hetket, jotka saavat ajan pysähtymään, ja ihmiset, joiden kanssa aika kuluu aivan liian nopeasti.

Viimeisimmät