logo voyage 2

Angkor Wat – Oman elämäni Indiana Jones seikkailu

Angkor Watin temppelialue sijaitsee Kambodzan Siem Reapissa ja onkin varmaan suurin syy miksi kaupunkiin tullaan. Tänne asti matkustettaessa kannattaa kuitenkin ottaa myös Siem Reapista kaikki irti. Kaupunkina Siem Reap on ihan kiva – ei pääse suosikkilistani ihan kärkeen, mutta viihdyimme siellä kuitenkin hyvin. Vietimme Siem Reapissa yhteensä noin viikon (josta pari päivää meni ihan vaan altaalla makoillen ja voimia keräillen). Jos yöelämä kiinnostaa, kannattaa tsekata Pub street, josta nimensä mukaisesti löytyy kadun mitalta pubeja ja baareja, joissa musiikki pauhaa ja juoma virtaa. Jos olet hieman leppoisampi matkailija niin kuin minä, niin ehkä mielummin nautit rentouttavista (ja halvoista) hieronnoista. Tunnin jalkahieronnan sai 2 euron hintaan enkä edes kehtaa sanoa montako kertaa kyseisessä hieronnassa kävimme… 

Mutta itse asiaan, eli Angkor Wat. Angkorin kaupunki oli Khmer valtakunnan keskus 800-luvulta 1400-luvulle. Jumalkuninkaat rakennuttivat sinne toinen toistaan suurempia ja upeampia temppeleitä ja hallitsivat sieltä käsin valtakuntaansa. 1400-luvulla kaupunki hylättiin ja se hukkui viidakkoon vuosisadoiksi. Nykyisin Angkor Watin arkeologista puistoa pidetään yhtenä maailman tärkeimpänä uskonnollisena monumenttina ja siellä vieraileekin vuosittain miljoonia turisteja. Kambodzalaisille Angkor Wat on suuri ylpeyden aihe ja tärkeä uskonnollinen kohde. 

Angkor Wat on siis muinaisia raunioita, mystistä arvoitusta, mielenkiintoista historiaa ja upeaa arkkitehtuuria. Mutta myös turistibusseja, selfietikkuja ja tyrkyttäviä kaupustelijoita… Tässä meidän kokemuksiamme tältä yhdeltä uudelta maailman ihmeeltä.

Monet törmäävät Angkor Watissa kierreltyään temppeliähkyyn. Samaan loukkuun lankesin hieman myös minä. Angkor Watin puisto on niin valtava ja temppeleitä niin monta, että on turha yrittääkään nähdä kaikkea. Kokemuksesta viisastuneena suosittelisinkin siis Kambodzaan suunnatessasi varaamaan Angkor Watille useamman päivän.

Liput ostetaan vain virallisesta lippukioskista, joka aukeaa joka aamu kello 4.30. Lippuja saa joko yhdeksi, kolmeksi tai seitsemäksi päiväksi. Yhden päivän lippu oli muistaakseni 37 USD eli noin 35 euroa. Kolmen päivän passi on 62 USD ja viikon passi 72 USD. Näin jälkikäteen viisastuneena, ostaisin ehdottomasti kolmen päivän lipun ja jakaisin nyt yhden päivän aikana ahmimamme temppelit kolmelle eri päivälle. Kolmen päivän lippu on voimassa viikon ja seitsemän päivän lippu kuukauden. Vierailuja alueelle ei siis ole pakko järjestää peräkkäisinä päivinä vaan välissä voi viettää vaikka muutaman palautumispäivän. 

Suosittelisin bookkaamaan päiväksi kuskin, joka kuljettaa teitä ympäri aluetta (joka on muuten valtava!). Ei toivoakaan, että voisit kiertää Angkor Watin kävellen, sillä alue on yli 400 neliökilometriä suuri. Jotkut uhkarohkeat vastaavat haasteeseen pyörillä, mutta me päätimme polttavan helteen (sekä rajallisen ajan) takia bookata kuskin. Kuskin saa helposti sovittua oman hotellin kanssa. Voit myös neuvotella teille sopivan retken ihan vaan kadulta löytyneen tuktuk kuskin kanssa. Jokainen tuktuk kuski tässä kaupungissa haluaa nimittäin viedä sinut katsomaan Angkor Watin upeita temppelitä. Me sovimme kuskimme kanssa päivän reissusta ja taisimme maksaa koko päivästä noin 15-20 euroa.

Herätyskello herätti meidät neljän jälkeen aamuyöstä. Treffasimme tuktuk-kuskimme, joka odotti jo virkeänä hotellimme edustalla. “Let’s go see some temples!” Näin aikasin aamusta minusta harvoin saa kovinkaan paljoa innostusta irti, mutta tällä kertaa jopa minä olin innosta jännittynyt ja täysin hereillä. Ajoimme pilkkopimeässä ja hiljaisuudessa kohti Angkor Watin arkeologista puistoa. Muita tuktukeja matkalla samaan suuntaan näkyi paljon ja lipputoimistolle saapuessamme jonot olivat jo pitkät. En tarkkaan muista, mutta tuntui kuin lippuluukkuja olisi ollut kymmeniä ja jokaiseen oli monen metrin jono. Angkor Watin arkeologinen puisto on kuitenkin niin valtava, että suuret turistilaumat onneksi hieman levittäytyvät ja hukkuvat alueelle.

Aloitimme päivämme milläs muullakaan kuin Angkor Watin temppelillä – mikä on  alueen suurin ja tunnetuin temppeli. Angkor Watin temppeli on muuten myös kuvattuna Kambozan lipussa. Monet aloittavatkin päivänsä täällä, sillä auringonnousu Angkor Watin lootuksenkukka tornien takaa on kuuluisa. Jos haluat kuitenkin välttää suurimman ruuhkat, kannattaa auringonnousu todistaa jollain muulla temppelillä. 

Angkor Watin temppeliä reunustavat valtavat vallihaudat. Monet kiiruhtivat vauhdilla vallihautojen sisään kohti temppeliä ja auringonnousu temppelin juurella onkin varmasti vaikuttava. Olen kuitenkin nähnyt kuvia valtavista laumoista turisteja temppelin edustalla nahistelemassa parhaista kuvauspaikoista ja siksi suosittelisinkin toisenlaista lähestymistapaa; nappaa alueelle johtavalta tieltä mukaan kahvi ja istuudu vallihaudan reunalle. Seuraa rauhassa ja hiljaisuudessa kuinka maailma herää uuteen päivään ja aurinko nousee temppelin tornien takaa taivaalle maalaten sen oranssiksi. Heijastus vallihaudan pinnasta on upea ja tunnelma levollinen. 

Auringon noustua tornien takaa näkyviin, suuntasimme kohti temppeliä ja tunnelma muuttui. Upea ja vaikuttava Angkor Wat ehdottomasti oli, mutta myös äänekäs ja levoton. Sinnikkäitä kaupustelijoita sai karkottaa vähän väliä ja suuret turistiryhmät seurasivat autuaan tiedottomina muista turisteista kuuliaisesti johtajiaan. Angkor Watin temppeli on alueen temppeleistä se suurin ja kuuluisin, mutta näin myös ruuhkaisin. Pujottelimme kaupustelijoiden ja turistilaumojen ohi nopeasti sisälle temppeliin, jossa saimme onneksi kierrellä rauhassa. 

Mikäli haluat, voit temppelin sisällä saada buddhalaisen siunauksen munkilta. Temppeleillä näkyy muutenkin useita munkkeja pyhiinvaelluksilla. Oransseihin kaapuihin pukeutuneet munkit vasten muinaisia temppeleitä on houkutteleva kuvauskohde, mutta muistetaan kuitenkin aina olla kunnioittavia ja kysyä lupa kuviin :)

Kiersimme jo pelkästään Angkor Watin temppeliä varmaan pari tuntia tutustuen sen syrjäisiin nurkkiin ja yksityiskohtaisiin koristeluihin. Kierreltyämme tarpeeksi, nappasimme hieman aamupalaa ja olimme valmiita päivään. Treffasimme tuktuk kuskimme, joka ajoi meidät seuraavalle temppelille. 

Vinkkinä muuten, että kannattaa painaa mieleen oman tuktuk kuskin vaatteet sekä tuktukin tunnuspiirteet. Tuktukeja on nimittäin temppeleiden ulkopuolella ihan muutama ja omaa voi olla hankala löytää. Tämän sanon ihan omasta kokemuksesta – viimeisestä temppelistä lähtiessämme emme löytäneet kymmenien tuktukien seasta omaamme ja melkein jo hyväksyin tosiasian, että joutuisimme kävelemään koko matkan takaisin. Loppu hyvin kaikki hyvin ja lopulta löysimme kuskimme leppoisasti makoilemasta riippumatosta. 

Hymyilevistä kasvoista tunnettu Bayonin temppeli oli seuraava kohteemme. Valtavien hymyilevien kasvojen lisäksi täällä näin paljon hymyileviä turisteja selfiekeppien kanssa. Turistipaljoudesta huolimatta, tämä oli yksi suosikkitemppelini. Parin sadan metrin päässä Bayonin temppelistä oli toinen temppeli jossa kävimme pikaisesti myös. En ole varma temppelin nimestä, mutta onneksi vaeltelimme tänne. Muita turisteja oli murto-osa Bayonin temppeliin verrattuna ja saimme rauhassa kavuta jyrkkiä portaita ihan temppelin korkeimmalle tasolle asti. Ihastelimme maisemia hetken, kunnes oli aika jatkaa jälleen matkaa. 

Jonkin verran temppeleissä kulkua oli tietenkin rajoitettu – ihan korkeimmille torneille ei enää kaikissa temppeleissä pääse kiipeämään ja jotkin alueet temppeleiden sisällä oli suljettu. Yllätyin kuitenkin kuinka vapaasti temppeleillä pääsi kiertämään ja tutkimaan. Kiva juttu tietenkin, mutta toisaalta en voinut olla miettimättä kuinka paljon vahinkoa temppeleillä päivästä toiseen kulkevat ihmislaumat aiheuttavat. Saa nähdä kuinka pitkään temppeleillä pääsee näinkin vapaasti siis kiertelemään.

Pre Rup oli seuraava stoppimme. Temppeli on vuosien saatossa ottanut osumaa tuulen ja sateen hiljalleen rappeuttaen sen seiniä ja yksityiskohtaisia koristeluja. Temppelin jylhät leijonapatsaat ja upea näkymä huipulta tekevät tästä temppelistä erityisen. Temppelin uskotaan olleen tarkoitettu hautausrituaaleja varten. Kiivettyämme jyrkkiä portaita (joita tuntui olleen vähintään tuhat) oli aika pienelle ruoka- ja juomapaussille. Angkor Watin alueelta löytyy paljon ravintoloita, joista voi napata ruokaa mukaan tai täyttää vesivarastoja. 

Päivän viimeinen temppeli oli Ta prohmin temppeli. Temppeli on siitä erikoinen, että se on vieläkin suurelta osin viidakon valtaama. Valtavat puiden juuret ovat vallanneet vuosisatojen saatossa temppelin valtaansa ja reunustavat upeasti temppelin sisäänkäyntejä. Täällä on myös muuten kuvattu Tomb Raider elokuvaa ja temppeliä kierrellessä kanavoin sisäisen Lara Croftini keskelle vaaraa ja tiukkoja tilanteita. Tällä temppelillä pystyi erityisesti aistimaan koko Angkor Watin alueen mystiikkaa ja arvoituksellisuutta. Kuvittelin mielessäni miltä temppeli oli aikoinaan näyttänyt ja millaista elämää se on pitänyt sisällään. 

Päivän lopuksi olimme kaikki uupuneita temppeleissä kiertelystä ja polttavasta helteestä. Loppupäivä menikin siis ihan vain hotellilla maaten ja palautuen. Päivä oli ollut rankka, mutta olen super iloinen, että pääsin täällä käymään. Ja kuka tietää, ehkä vielä jonain päivänä palaan Angkor Watiin tutkimaan lisää alueen mysteereitä.

Kambodza on maana äärettömän mielenkiintoinen ja sen historia on kaikessa traagisuudessaan tutustumisen arvoinen. Angkor Wat on monille ensimmäinen ja viimeinen asia, joka maasta tulee mieleen, mutta jos tänne asti matkustat, kannattaa ehdottomasti tutustua muuhunkin Kambodzaan!

Leave a Comment

Moikka, oon Enni!

Levoton sielu, jota uudet seikkailut ja kokemukset vetävät maailmalle yhä uudestaan. Mulle matkustaminen on perhosia vatsanpohjassa, uusia makuja, kokemuksia sekä tarinoita joita jakaa. Parasta matkustamisessa ovat hetket, jotka saavat ajan pysähtymään, ja ihmiset, joiden kanssa aika kuluu liian nopeasti.